Rohkean taiwanilaisnaisen elämä Saharassa – Sanmaon postuumi hittikirja on ilmestynyt suomeksi

Sanmao oli 1970-luvulla edellä aikaansa. Hän oli sivistyneen, vapautuneen naisen ruumiillistuma, joka matkusti ympäri maailmaa oppimisenjaoisena.  

Kiinassa syntynyt, mutta myöhemmin Taiwaniin asettunut Sanmao luki 1970-luvun alussa National Geographicin artikkelin Saharan erämaasta. Hän julisti ystävilleen haluavansa matkustaa sinne ja kulkea erämaan halki. Lopulta hän matkusti Saharaan – asumaan.
“Sahara on unelmarakastajani”, Sanmao kirjoitti.

“Näin se siis kävi. Olin muuttanut Saharan aavikolle. En haluaisi tehdä numeroa yksinäisyydestäni. Tunne oli kuitenkin aluksi niin musertavan voimakas, että minun teki mieli palata Eurooppaan heti paikalla. Hiekkaa oli kaikkialla. Päivällä oli niin paahtavan kuuma, että vedellä saattoi polttaa kätensä. Yöllä taas oli niin kylmä, että piti pukea takki päälle. Monen monta kertaa kysyin itseltäni, miksi minun oli väen vängällä saatava jäädä. Miksi minun oli pitänyt tulla tänne Jumalan selän taakse? Kun vastausta ei kuulunut, jatkoin asettumista ja elämääni aavikolla, päivä kerrallaan.”

Tämä eristyneisyys auttoi häntä kirjoittamaan pääteroksensa Tarinoita Saharasta, esseekokoelman elämästä aavikon reunassa vuosina 1974-1975. 

Sanmao syntyi Kiinassa vuonna 1943, mutta muutti kuusivuotiaana perheensä mukana Taiwaniin kommunistien noustua valtaan. Sanmao julkaisi toistakymmentä teosta, proosaa ja runoja, mutta Tarinoita Saharasta on se kirja, joka on jäänyt jälkipolville. Hän kirjoittaa “lakonisella eleganssilla, joka muistuttaa beat-runoutta” (New York Times).

Faneilleen Sanmao edustaa nuorta kiinalaisnaista, joka hylkäsi perinteisen tien. Edelleen, 30 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, lukuisat fanit valetavat hänen jalanjäljissään Saharan ja Kanarian alueella. Hänestä on julkaistu jopa 13 elämäkerrallista teosta.  Vuonna 1991 hän teki itsemurhan.

“Avasin kadulle antavan ikkunan. Aavikko näytti kylmältä ja autiolta kuin jäätikkö, jolla ei ollut ihmisasutuksesta tietoakaan. Hämmästyin sen odottamatonta, lohdutonta autiutta. Jäin hämilläni tuijottamaan edessäni avautuvaa rajatonta, kylmän tunteetonta maailmaa.”

Sanmao: Tarinoita Saharasta