Lasiavain-palkitun dekkaristin sarja jatkuu

Keski-Ruotsissa sijaitsevan Offersjönin rannalla olevasta autiotalosta löytyy nälkään kuollut mies. Hänen vasemmasta kädestään on leikattu irti kaksi sormea.

Seitsemänsadan kilometrin päässä, Jällivaaran Malmbergetissä, toinen mies on lukittu kellariin kuolemaan.

Kramforsissa poliisikonstaapeli Eira Sjödin osallistuu Offersjönin tapauksen tutkintaan ja järjestelee muistisairaan äitinsä muuttoa hoitokotiin. Hänen veljensä istuu vankilassa tuomiota rikoksesta, jota ei ole tehnyt.

Kun taas yksi mies katoaa, se koskettaa Eiraa henkilökohtaisesti. Hän on valmis tekemään mitä tahansa löytääkseen tämän.

Vajoama on Tove Alsterdalin Ådalen-sarjan itsenäinen jatko-osa. Aloitusosa Juurakko valittiin ilmestyessään Ruotsin parhaaksi dekkariksi ja sai Lasiavain-palkinnon vuoden parhaana pohjoismaisena rikosromaanina.

Tove Alsterdal on Ruotsin suosituimpia jännityskirjailijoita. Hänen palkittuja kirjojaan on käännetty 25 kielelle. Alsterdal asuu Tukholmassa ja mökkeilee Ådalenissa.

”Ensiluokkaista pohjoismaista rikoskirjallisuutta. Kuuluu samaan kastiin kuin Lumen taju ja Millennium-trilogia.” – Bookpage Magazine, USA

“Alsterdal keittää kokoon sopan, josta ei puutu inhimillisiä piirteitä, nuoruuden kaipuuta ja vanhuuden vaivoja.” – sanastatoiseen, IG

Juurakosta sanottua:

”Alsterdal kuvaa hienovaraisesti ja taitavasti pohjoisruotsalaista maaseutua, pikkupaikkakuntia, joissa yksi ainoa tapaus voi lyödä ihmiseen leiman koko loppuiäksi. Traagista, koukuttavaa ja helvetillisen hyvin kirjoitettua.” – Lasiavain-palkintolautakunnan perusteista

”Jännittävä ja erinomaisesti kirjoitettu.”  – Ruumiin kulttuuri

”Tove Alsterdal on Ruotsin John Le Carré.” – Åsa Larsson

”Juurakko kuvaa hienovaraisesti ja polttavan kauniisti paljon muutakin kuin rikosta: historiaa, hyvinvointivaltion rappiota ja hylättyä maaseutua.” – Dagens Nyheter

”Mukaansatempaava ja jännittävä tarina, jossa vuosikymmenten takaiset valheet paljastuvat. Fantastisen hyvä!” – Expressen

”Terävää jännitystä ja vahva tunnelma, joka ei hellitä hetkeksikään.” – Tara