Tämä alkuaine sai kerran ihmiskunnan kukoistamaan – nyt se tuhoaa luontoamme

Fosfori on yksi maapallon yleisimmistä alkuaineista. Se on samaan aikaan sekä elämän edellytys että sen tuhoaja – väkevä lannoite, joka mahdollistaa ruoan kasvattamisen miljardeille ihmisille, ja kuolettava myrkky, jota löytyy niin palopommeista, rotanmyrkystä kuin hermokaasustakin.

Fosfori eristettiin ensimmäisen kerran 1600-luvun Hampurissa, ja siitä tuli hyvin nopeasti himoittu resurssi. Sitä on kaivettu Waterloon taistelukentille kuolleiden sotilaiden luista, Perun tarunomaisilta guanosaarilta, Floridan luulaaksosta ja Länsi-Saharan hiekkadyyneiltä. Sitä on käytetty niin tulitikuissa, pesuaineissa kuin lannoitteissa.

Liiallisella fosforin kulutuksella on kääntöpuolensa. Luontoon valuvat ravinteet rehevöittävät vesistöjä ja ruokkivat valtavia, myrkyllisiä sinilevälauttoja ympäri maailmaa – myös Itämerellä. Tämän uusiutumattoman luonnonvaran hupeneminen saattaa jo lähitulevaisuudessa johtaa konflikteihin ja sotiin.

Dan Eganin 28.3. julkaistava Paholaisen alkuaine on perusteos, jonka avulla voimme ymmärtää yhtä maapallon pahimmista ja vähiten tunnetuista ympäristöongelmista. Kirjan jälkisanoissa Saara Kankaanrinta käsittelee fosforin roolia Itämeren rehevöitymisessä ja keinoja sen torjumiseksi. Kirjan ovat suomentaneet J. Pekka Mäkelä ja Reea Ruusuvuori.

Dan Egan on wisconsinilainen vesistötutkija ja ympäristötoimittaja. Hän on ollut kahdesti ehdolla Pulitzer palkinnon saajaksi. Egan asuu Milwaukeen kaupungissa Michiganjärven rannalla.

Saara Kankaanrinta kirjoittaa jälkisanoissa: ”’Fosfori on elämän kiertokulun jatkuvuudelle korvaamattoman tärkeä tekijä. Kirjaimellisesti mikään muu ei voi korvata sitä’, on tämän kirjan tärkein oppi muistettavaksi.

Koska fosfori ei vieläkään kierrä järjestelmällisesti, tuloksena on fosforiparadoksi kuten tekijä kuvaa: samaan aikaan kun kulutamme loppuun korvaamattoman tärkeitä fosforimalmivarantojamme, suollamme sitä ylettömästi vesistöihin.

Itämeri on mereksi hyvin matala, nuori ja herkkä. Murtovesi eli pieni suolapitoisuus on yksi meremme erityisimmistä piirteistä. Itämeren valuma-alue on neljä kertaa laajempi kuin meri itse. Lukuisat joet kuljettavat Itämereen makeaa vettä mutta myös haitallisia aineita ja ravinteita maa- ja metsätaloudesta. 

Kirjan nimi Paholaisen alkuaine antaa hiukan pahaenteisen mielikuvan fosforista. Sehän on mahtava alkuaine, jos vain ihminen osaisi hyödyntää sitä varovaisesti. Paholainen tosiaan taitaa olla ihminen tällä hetkellä, mutta omaa toimintaamme pystymme muuttamaan – luonnonlakeja ja ekologisia pelisääntöjä emme.

Ongelmat eivät suinkaan ala vasta kun Maan viimeiset fosforipitoiset kivilajit on kaivettu, jauhettu ja siroteltu vesistöihin. Ne alkavat kun fosforivarannot hiipuvat osassa maailmaa ja fosforintuotantoa hallitsemaan jää vain muutamia maita – tai jopa yksittäisiä ihmisiä – joista 8 miljardin ihmisen elämä riippuu. Se päivä voi koittaa nopeammin kuin on kuviteltukaan.

Mutta miten korjata katkennut kiertokulku ja lopettaa arvokkaan fosforin haaskaaminen ympäristöongelmaksi? Ravinteiden kierrätyksen idea on yksinkertainen, mutta ei helppo.”

Dan Eganin Paholaisen alkuaine
ISBN 978-952-364-409-0
Julkaistaan 28.3.