Tommy Orange

Tommy Orange on valtavan suosion saavuttanut yhdysvaltalainen esikoiskirjailija. Hän kuvaa omaa identiteettiään sanalla cityintiaani, jollaisia ovat myös hänen uutuusromaaninsa Ei enää mitään hahmot.

Tommy Orange, identiteetti ja kirjallisuus

Tommy Orange on kotoisin Oaklandista ja on cheyenne- ja arapaho-heimojen jäsen. Hänelle alkuperäisheimoihin kuuluminen on merkinnyt eri asioita eri elämänvaiheissa. Juuri nyt hän pitää yllä identiteettiään kyläilemällä isänsä luona ja opettelemalla heimonsa kieltä. Alkuperäiskansojen aseman vuoksi Orangen isä ei aikoinaan opettanut kieltä lapsilleen näiden ollessa nuoria.

Tommy Orange on valmistunut American Indian Arts -yliopistosta ja on opiskellut taiteita ja kirjoittamista myös MacDowell- ja Writing by Writers -ohjelmissa. Nykyään hän asuu Kalifornian Angels Campissa ja opettaa luovaa kirjoittamista American Indian Arts -yliopistossa.

Tommy Orange haluaa tuoda nykyajan alkuperäiskansalaisten kohtalot näkyväksi kirjallisuudessa

Kirjoittaessaan romaani Ei enää mitään Orange näki puutteen kirjallisuuden hahmoissa: nykyaikaisesti kaupungeissa eläviä Amerikan alkuperäiskansojen jäseniä esiintyi kirjallisuudessa vähän. Ei enää mitään käsittelee juuri näiden ihmisten elämää 12 alkuperäisyhteisön jäsenen näkökulmasta. Orangen mukaan usean henkilön kuvaaminen mahdollisti sen käsittelemisen, miten monenlaisia identiteettejä alkuperäisväestöihin kuuluvilla ihmisillä voi olla. “Jos meidän kaikkien täytyy olla historiallisia, pukeutua sulkapäähineisiin ja katsoa kaukaisuuteen, on kunnollisen, monnimutkaisen identiteetin luominen mahdotonta”, kuvaa Orange The Guardianin haastattelussa.

Monien kirjan henkilöiden elämä on jonkinlaista kamppailua. Tommy Orange halusi toisaalta tuoda kirjallisuuteen työväenluokkaisia hahmoja romaaneissa usein seikkailevien vaikeilevien keskiluokkaisten sijaan. Lisäksi hänen mukaansa vaikeuksien kanssa elävät hahmot tuntuivat aidommilta. Alkuperäisväestöön kuuluvien elämä ei todellisuudessakaan ole vapaa kauhuista ja ennen kaikkea se on kaukana romantisoidusta kuvasta sankarillisista intiaaneista, kuten kirjailija itse kuvaa The Guardianissa.