Eddie Jaku selviytyi kolmelta eri keskitysleiriltä. Koskettavassa teoksessaan Maailman onnellisin mies hän kirjoittaa:
“Yhtäkkiä olin menettänyt kaiken: perheeni, omaisuuteni ja lopunkin uskoni ihmisyyteen. Sain pitää vain vyöni, ainoan muiston elämästä, johon en koskaan palaisi.
Kun Auschwitziin tuotiin ihmisiä, natsit takavarikoivat heidän kaiken omaisuutensa ja veivät tavarat erityiseen paikkaan, jossa juutalaiset orjatyöläiset lajittelivat ne. Me vangit kutsuimme paikkaa Kanadaksi, sillä Kanadaa pidettiin rauhan tyyssijana, missä kaikkia elämän ihanuuksia – ruokaa, rahaa ja koruja – oli yllin kyllin. Kaikki, mitä omistin, varastettiin ja lähetettiin siis ”Kanadaan”.
Pahinta oli, että minulta riistettiin ihmisarvo. Kun Hitler oli kirjoittanut vihakirjansa Taisteluni, jossa syytti kaikista maailman ongelmista juutalaisia, hän oli unelmoinut maailmasta, jossa meitä nöyryytettäisiin: söisimme kuin siat, pukeutuisimme ryysyihin ja näyttäisimme maailman säälittävimmiltä olennoilta. Nyt siitä oli tullut todellisuutta.”
Maatessaan puulankulla rivissä kymmenen muun miehen kanssa Eddie Jaku ei uskonut selviävänsä edes tulevasta kylmästä yöstä. Hän päätti, että jos hän selviäisi, hän eläisi jokaisen päivän täysillä. Eddie Jaku opetteli ajattelemaan selviytymistä tunti kerrallaan. Hänen mielestään paras kosto oli tulla maailman onnellisimmaksi mieheksi.
