Lasitarha

Tiivistunnelmainen dekkari menetyksen ja toivon kipeydestä

Seitsemänvuotias Henri katoaa jäljettömiin koulun metsäretkellä. Poliisi tekee kaikkensa pojan löytämiseksi, mutta tutkintalinjat päättyvät umpikujaan ja tutkinta lopetetaan. Vuosien kuluessa myös Henrin äiti Lilja menettää toivon siitä, että poika voisi vielä löytyä. Dementiasta kärsivä Henrin isä ei edes ymmärrä, että poika on poissa. Lilja on yksin muistojensa kanssa. 

Sitten paikallislehdessä kerrotaan, että nelivuotias Lenni on kadonnut keskustan leikkipuistosta. Lennin tapaus sysää Liljan etsimään Henriä vielä kerran. Se vie hänet vaaralliselle tielle – suoraan pimeyden ytimeen. 

Rikostutkijat Elmo Vauramo ja Matilda Metso saavat ensimmäiseksi yhteiseksi tapauksekseen pienen Lennin katoamisen. Tutkinta, joka on kuin upottava suo, repii auki Vauramon ja Metson omia haavoja ja paljastaa, että tapauksen juuret kiemurtelevat kauas menneisyyteen. 

”Malmstedt kirjoittaa sujuvasti ja luo mehevästi erilaisia tunnelmia.” – Helsingin Sanomat (edellisestä teoksesta sanottua)